Varsomisongelmat

Tammat pystyvät varsomaan usein ilman apua ja nopeasti, mutta kun varsomisessa havaitaan ongelmia, ne ovat usein sitäkin kohtalokkaampia.  Kun epäilet tammasi tarvitsevan apua synnytyksessä, älä epäröi auttaa. Eläinlääkäri tulee aina hälyttää paikalle, jos epäilee ongelmia varsomisessa.
(McFarland 2006)

 Ongelmia voi tulla missä vaiheessa varsomista tahansa. Tästä syystä varsomista tulee vahtia huolellisesti koko toimituksen ajan. Varsan synnyttyä tulee myös seurata, että varsa on täysin terve.

(Relander 2010)

Piehtaroiminen ja makuulla käyminen ovat normaaleja reaktioita synnytyksessä. Tamma haluaa tällä tavoin saada varsan oikeaan tarjontaan. On kuitenkin eroa, käyttäytyykö tamma normaalisti vai näyttääkö se tuskaiselta. Jos tamma näyttää mielestäsi tuskaiselta, kutsu eläinlääkäri paikalle välittömästi.

(McFarland 2006)

 Useiden minuuttien päästä sikiövesien tulosta tulisi näkyä sikiökalvoa. Jos tamma kuitenkin ponnistaa, mutta mitään ei tule esiin, hälytä eläinlääkäri paikalle. Odotellessasi eläinlääkäriä, nosta tamma seisomaan ja kävelytä sitä ympäriinsä. Tämä voi auttaa varsaa asettumaan paremmin esille. Joskus huulipuristimen laittaminen tammalle kävelyttämisen aikana voi auttaa hidastamaan supistuksia, jolloin saadaan hieman enemmän aikaa ennen eläinlääkärin saapumista.

(McFarland 2006)

Jos tamma jatkaa sikiövesien tultua synnyttämistä, mutta sikiökalvoa ei ilmesty esille, testaa varsan asento. Kääri tamman häntä ja pese välilihan, joka sijaitsee peräaukon ja hävyn välissä, ympärys kokonaan lämpimällä vedellä ja laimealla saippualla. Tämän jälkeen alue huuhdellaan huolellisesti lämpimällä vedellä.  Desinfioi molemmat kätesi reilusti kyynärvarsien yli huolellisesti ja muista käyttää liukastetta. Testaa varsan asento laittamalla kätesi tamman emättimeen ja tarkistamalla tuntuuko varsan etujalat ja pää näiden välissä.

(McFarland 2006; Kaukinen 2007)

Nähdessäsi jalkojen tulevan, muttet turpaa, tarkista onko kyseessä etu- vai takajalat. Kavionpohja on ylöspäin, jos kyseessä ovat takajalat tai jos varsa on vieläkin ylösalaisin. Ollessasi epävarma onko kyseessä etu- vai takajalat, siirrä kättäsi varsan jalkaa pitkin. Jos tunnet kädessäsi polven, varsa on ylösalaisin. Jos tunnet kintereen, varsa on väärässä tarjonnassa takaperin. Tällöin tulee välittömästi kutsua apua, mutta jollei apua ole saatavissa välittömästi, tulee sinun yrittää avustaa tammaa. Muuten varsa on vaarassa hukkua ennen syntymäänsä. Nosta tamma seisaalleen, sillä tällöin varsa saattaa perääntyä takaisin kohtuun päin. Jos varsa on edelleen takatarjonnassa, eikä eläinlääkäri ole päässyt paikalle, tulee sinun avustaa tammaa vetämällä takajaloista ponnistusten tahdissa. Tällaisessa tarjonnassa, napanuora saattaa jäädä puristuksiin, ellei jopa katketa ennen kuin varsa on ulkona. Tällöin varsa saa merkin alkaa hengittää, jonka takia varsa tulee saada ulos mahdollisimman nopeasti. Kun varsan lonkat ovat ulkona, tulee jatkaa vetämistä niin kauan, että varsa on kokonaan ulkona, muuten varsa voi hukkua. Jos varsa on kärsinyt hapenpuutteesta, se voi olla heikko tai jopa tajuton. Silloin pudista hengitystiet, kuten normaalistikin. Kutittele varsan sieraimia palalla olkea tai heinää, stimuloidaksesi varsan hengityksen. Hiero varsan kehoa voimakkaasti pyyhkeillä edistääksesi hengitystä. Jos tämä ei auta, nosta varsa niin ylös kuin jaksat pää alaspäin roikkuen, jolloin neste ja lima valuvat ulos hengitysteistä.

(McFarland 2006)

Sikiövesi on aina kirkasta ja selvää, pienikin vihertävä tai keltainen väri kertovat siitä, että syntymätön varsa on stressaantunut ja se on ulostanut jo mekoniumia, eli niin kutsuttu varsapiki, ollessaan vielä tamman sisällä. Eläinlääkärille tulee välittömästi ilmoittaa nesteen väristä, vaikka varsominen olisikin sujunut muuten normaalisti. Jos varsalla ilmenee aivovaurio, voi tämä kertoa synnytyksen aikana tapahtuneesta hapenvajaudesta. Sikiönesteen joutuessa varsan keuhkoihin, on varsalla vaara sairastua keuhkokuumeeseen. Eläinlääkäri voi tutkia varsan keuhkot erittäin varovasti syntymän jälkeen.

(McFarland 2006)

Istukan ennenaikainen irtoaminen kesken synnytyksen on vaarallista. Istukan irtoamisen tunnistaa siitä, että tamman ponnistaessa, esiin ei ilmesty valkoista sikiökalvoa, vaan punaisen ruskea istukka tulee ensin. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää toimia välittömästi. Jos varsa ei ole saanut tarpeeksi happea, istukan ennenaikaisen irtoamisen vuoksi, on vaarassa saada ”tollo varsa”. Tällöin aivot turpoavat ensimmäisen 24 tunnin aikana. Jos epäilet varsan kärsineen hapenpuutteesta synnytyksen aikana, ilmoita asiasta välittömästi eläinlääkärille. Tällaisessa varsomisessa sinun tulee puhkaista jälkeiskalvo auki, jonka sisällä näet sikiökalvon, joka revitään myös auki. Tarkista varsan pään ja etujalkojen sijainti ja avusta tammaa synnytyksessä ponnistusten tahtiin.

(McFarland 2006)

Synnytyksen jälkeen varsan tulisi välittömästi alkaa hengittämään normaalisti. Jos varsa ei omatoimisesti aloita hengittämistä, tulee toimia HHV- järjestelmän (Amerikassa ABC) mukaan. HHV tarkoittaa hengitysteitä, hengitystä ja verenkiertoa. Jos hengitys ei lähde kulkemaan normaalisti, tulee ensin varmistaa, ettei hengitysteissä ole limakalvoja tai nestettä. Hengitysteiden tarkistamisen jälkeen tarkistetaan hengittääkö varsa itse. Käytä voimakasta hengitystä stimuloivaa liikettä käsillä ja pyyhi varsa kuivaksi pyyhkeillä. Jollei varsa vieläkään hengitä, varsan maatessa sivuttain, peitä toinen sierain sormellasi lähellä maanpintaa ja aseta suusi ylemmän sieraimen päälle. Puhalla rytmikkäästi ilmaa varsan sieraimeen, kunnes näet keuhkojen täyttyvän. Varsan kerran alkaessa hengittää, sen on helpompi jatkaa sitä rintakehänsä tai rintalastan päällä maaten. Aseta varsa rintakehänsä päälle, ennen kuin se jatkaa hengittämistä itsenäisesti.

(McFarland 2006)

Joskus tammalta saattaa revetä suuri verisuoni kesken synnytyksen, jolloin verenvuoto on suuri. Verenvuotoa tavataan enemmän vanhemmilla tammoilla, jotka ovat synnyttäneet useita varsoja. Tämä voi ilmetä välittömästi synnytyksen jälkeen tai tuntien päästä varsomisesta. Sisäisessä verenvuodossa veri ei vuoda ulos. Ole tietoinen tamman oireista, mitkä viittaavat sisäiseen verenvuotoon. Koliikkia muistuttavat vatsavaivat, levottomuus ja jatkuva kuopiminen, hikoilu ja vaaleat limakalvot kertovat, että tammallasi voi olla sisäinen verenvuoto. Todetessasi ongelman, siirrä varsa ja avustajat pois tamman läheisyydestä, sillä tamma voi millä hetkellä tahansa kaatua.  Pidä varsa ja kaikki ihmiset tallissa pois tamman tieltä, sillä lauhkeinkin tamma voi kuollessaan muuttua erittäin vaaralliseksi.

(McFarland 2006)

Harvinaisissa tapauksissa tamma saattaa varsomisen jälkeen kärsiä kohdun esiinluiskahduksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että tamman koko kohtu, ei vain istukka, on esillä varsan synnyttyä. Eläinlääkärille tulee soittaa välittömästi, esiin luiskahtanut kohtu tulee saada mahdollisimman pian järjestykseen, jotta tammalla on mahdollisuus selviytyä. Eläinlääkäriä odotellessasi, pitele tammaa kiinni, kunnes hän saapuu. Tue kohtua puhtaalla märällä kankaalla tai loimella, jottei paino ylirasita verisuonia ja aiheuta verenvuotoa. Tässä tarvitaan kolmea ihmistä, jotta kaikki onnistuu hyvin, yksi pitää tammaa aloillaan ja kaksi muuta tukevat kohtua.

(McFarland 2006)

Varsan hemolyyttistä ikterusta, eli keltatautisuutta tavataan silloin, kun varsan verityyppi on yhteen sopimaton emän veren kanssa. Varsa on saanut isäoriilta veriryhmäantigeenin, jota varsan emällä ei ole. Tällöin emä tuottaa vasta-aineita, jotka taistelevat varsan punasolujen kanssa vastakkain. Eläinlääkärisi epäillessä tämän olevan mahdollista, vastasyntyneen keltatauti testi kannattaa suorittaa kaksi viikkoa ennen laskettua varsomisaikaa tamman verestä. Tämä on suositeltavaa tehdä etenkin jos tamma on synnyttänyt keltatautisen varsan aiemmin. Jos tammalle ei ole suoritettu testiä, ainoa havaittavissa oleva oire keltatautisessa varsassa on kehityshäiriön merkit vastasyntyneellä. Testin ollessa positiivinen, älä anna tamman imettää varsaansa ensimmäisen 24 tunnin sisällä, sillä ternimaidossa olevat vaaralliset vasta-aineet siirtyvät muuten varsaan. Sen sijaan ruoki varsaa pullolla ja tarjoa sille toisen tamman ternimaitoa tai maidonvastinetta. Tamman utareet tulee lypsää tyhjiksi usein, jotta pystytään tuhoamaan epätoivottu ternimaito ja edistämään maidon tuotantoa. Varsan ollessa emänsä seurassa, käytä varsalla kuonokoppaa imemisen estämiseksi. Jos varsa on ehtinyt imeä emän maitoa jo ennen kuin avustajat ovat päässeet paikalle, voidaan todeta keltatautisuus varsan limakalvoista. Punasolut hajoavat, jolloin limakalvojen väri muuttuu kellertäväksi. Varsan punasolut eivät pysty kuljettamaan tarpeeksi happea, jonka takia varsa ei jaksa imeä tai liikkua, vaan jää lopulta maahan makaamaan. Varsan syke ja hengitystiheys kiihtyvät. Nopeasti etenevissä tapauksissa voi uhkana olla erittäin vaarallinen sokkitila, jolloin varsalla on voi menehtyä. Joskus varsan virtsa voi muuttua punertavaksi punasolujen tuhoutumisen vuoksi. Verinäytteellä todetaan varsa punasolujen määrä. Varsan selviytyminen on kiinni nopeasta toiminnasta. Varsan emältä otetaan 4-5 litraa verta, joka sentrifugoidaan ja lisätään keittosuolaliuosta vasta-aineiden erottamiseksi. Erotetut punasolut siirretään keittosuolaliuokseen sekoitettuna suoraan varsan suoneen.

(McFarland 2006; Pettersson – Green 2004)

Varsahalvaus eli sepsis on yleisinfektio vastasyntyneellä varsalla. Tämä johtuu siitä, ettei varsa ole saanut kaikkia vasta-aineita tai se on saanut infektion jo tamman kohdussa. Ensimmäisinä elinpäivinään varsalla on erittäin huono suoja kaikkia infektioita vastaan. Infektio voi tulla ylähengitysteiden, ruoansulatuskanavan tai navan kautta. Erittäin pelätty actinobacillus- ryhmään kuuluva taudinaiheuttaja voi sairastuttaa varsan ensimmäisen elinpäivän aikana. Varsan kerran saadessaan varsahalvauksen, varsasta ei useinkaan tule täysin kehittyneitä, vaikka eläinlääkärin antama tehokas antibioottikuuri pelastaisikin varsan. Hoidon saaneet varsat kehittyvät hitaammin, eivätkä aina samalle tasolle terveiden varsojen tavoin. Jos varsa ei saa apua mahdollisimman pian, se usein kuolee 12- 24 tunnin sisällä sairastumisesta. Varsa on aluksi erittäin pirteä ja levoton, eikä se lepää paljoa. Tarkkaillessasi huomaat, ettei varsa ime paljoa ja tällöinkin vain lyhyitä aikoja. Varsan yleisvointi laskee huomattavasti 6-12 tuntia syntymän jälkeen, varsa käy makaamaan ja se on selvästi veltto. Varsan vaipuessa apatiaan, se ei ole enää tietoinen mistään ympärillä tapahtuvasta. Varsan lämpö voi nousta, mutta normaali lämpötila ei sulje halvausta pois.

(Pettersson – Green 2004; Tuomola 2008)