Varsominen

Varsominen alkaa avautumisvaiheella, jolloin kohdunkaula laajenee ja löystyy. Avautumisvaiheen aikana varsa kääntyy kohdussa ympäri, jotta synnytys olisi mahdollisimman helppo. Tamma on usein levoton ja kiertää karsinaa kuopien ja katsellen kylkiään. Makuulla käyminen ja piehtarointi kuuluvat myös avautumisvaiheeseen. Nämä liikkeet helpottavat varsan kääntymistä oikeaan asentoon. Tamma myös hikoilee ja sillä on pieniä supistuksia. Avautumisvaihe voi kestää yhdestä tunnista kymmeneen tuntiin ollen silti normaalia. Minulle on kerrottu, että varsominen tässä vaiheessa voi keskeytyä, jos tamma kokee itsensä uhatuksi tai jos varsomispaikka ei ole riittävän rauhallinen.
(Ertola 2010; McFarland 2006)

Toinen vaihe alkaa sikiökalvon puhkeamiseen ja sikiönesteiden valuttua ulos. Tämä voi tapahtua tamman seisoessa tai ollessaan makuullaan. Tamman seisoessa voi näyttää siltä, että tamma virtsaisi pitkän ajan. Tämän jälkeen tamma ei voi enää keskeyttämään varsomistaan. Varsominen kestää normaalisti 15 minuutista puoleen tuntiin. Avustajan tulee tarkkailla varsomista, jotta mahdollisissa ongelmatilanteissa tamma saa apua.
(McFarland 2006; Relander 2010)

Sikiövesien jälkeen on havaittavissa valkoinen sikiökalvo. Tamman synnytyspolttojen alettua, pian ilmestyy esiin ensin toinen etujalka, jonka jälkeen noin viidestä kymmeneen senttimetriä myöhemmin toinen etujalka. Jos mitään ei ole tapahtunut 15 minuutin jälkeen vesien tultua, voi testata varsan asennon. Tällöin tulee pestä huolellisesti tamman ulkosynnyttimet ja omat kädet. Mikäli emättimessä tuntuu kaksi etujalkaa ja näiden välissä turpa, varsa on oikeassa tarjonnassa.
(McFarland 2006; Ertola 2010)

Sikiökalvo on jo puhjennut, jos varsan etujalat ja turpa ovat esillä. Jos kalvo ei ole tässä vaiheessa jo rikkoutunut, avustaja voi repiä kalvon auki käsillään. Saksia voi käyttää, mutta tällöin on oltava erittäin varovainen. Normaalissa varsomisessa varsa saa rikottua kalvon itse synnyttyään, mutta heikon varsan kohdalla ihmisen tulee repiä ne nopeasti auki, ettei varsalla ole tukehtumisen vaaraa.
(McFarland 2006; Ertola 2010)

Napanuoran olisi hyvä katketa noin 3,5 senttimetrin päästä navasta. Laimennetulla betadinella tai jodiliuoksella desinfioidaan navan pää, bakteerien leviämisen estämiseksi.
(Ertola 2010; Tuomola 2008)

 Tulee vahtia, että tamma hoitaa varsaansa ja hyväksyy sen. Tamman noustessa ylös, sen tulisi siirtyä varsan luokse ja alkaa hoitamaan varsaa. Ei pidä säikähtää, jos tamma alkaa syödä sikiökalvoja varsan päältä. Tamman nuollessa varsan karvapeitettä, verenkierto paranee ja varsa alkaa pian pyrkiä seisaalleen (ks. KUVIO 6).
(Relander 2010)


KUVIO 6. Varsa pyrkii jaloilleen välittömästi syntymän jälkeen.

Jälkeiset tulevat normaalisti kahden tunnin sisällä varsan synnyttyä. Jälkeisvaihe voi kestää muutamista minuuteista useaan tuntiin. Jos jälkeiset eivät ole irronneet kahden tunnin kuluttua varsomisesta, on hyvä päästää tamma hetkeksi tarhaan ilman varsaa. Liike saa tamman kohdun supistelemaan, jolloin jälkeiset irtoavat helpommin. Jälkeisten roikkuessa kintereen alapuolella, tulee ne sitoa ylemmäs, jottei tamma pääse astumaan niiden päälle. Jälkeisiä ei saa vetää eikä kiskoa irti. Jälkeisvaiheen kestettyä kolme tuntia, tulee kutsua paikalla eläinlääkäri. Kiinni jääneiden jälkeisten hoitamattomuus aiheuttaa tammalle lähes aina kohtutulehduksen ja pahimmassa tapauksessa myös kaviokuumeen. Irrottuaan jälkeiset levitetään käytävälle ja tarkistetaan että ne ovat ehyet, eikä siitä puutu osia. Ne tulee hävittää polttamalla, tai muulla menetelmällä, jotteivat petoeläimet pääse niihin käsiksi.
(Ertola 2010; Tuomola 2010; Relander 2010)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti